Häntä heiluttaa koiraa - Käsienheiluttelua ja vähän ekotekojakin
Kirjoitushetkellä Suomen työmarkkina on heikko. ESG-osaajia (Environmental, Social and Governance) kuitenkin etsitään kiihtyvään tahtiin myös rakennusalalle. Tietoisuuden ja tekojen kasvavaaa trendiä ei ohjaa pelkkä pakottava lainsäädäntö, vaan rakennusten tilaajat näkevät esimerkiksi LEED ja BREEAM -sertifikaateissa todellista lisäarvoa. Niiden tarkoituksena on ohjata rakentamista ympäristön kannalta kestävien ratkaisujen suuntaan. Ilmastotutkijoiden mukaan konkreettisilla teoilla on tulipalokiire. Brysselissä ja Arkadianmäellä tehtävä työ on tärkeää, mutta Pekingissä, Washingtonissa, Delhissä tai Kairossa tehtävät päätökset ovat maapallon kannalta paljon tärkeämpiä.
Julkisessa keskustelussa ja yritysten markkinoinnissa hämärtyy toimenpiteiden suuruusluokat - keskitytään lillukanvarsiin tai liian kaukana tulevaisuudessa siintäviin mahdollisuuksiin. Koska rakentamisessa päästöt lukitaan suunnittelupöydällä, haluamme tässä blogissa tuoda esille tärkeysjärjestyksen eri ilmastotoimille. Identifioimme myös yksinkertaisia keinoja ja kannustimia, joilla rakentamisen hiilijalanjälkeä saadaan pienennettyä.
Vapise normipurkutalkoot
Monelle hihojen kääriminen tarkoittaa pakottavan säännöstelyn lisäämistä, kasvavaa raportointia ja monenmoista käsienheiluttelua. Pahimmillaan se johtaa kustannuksia lisäävään lainsäädäntöön, jota ei virkamies saati tuomioistuin osaa tulkita. Oivaltavassa näkökulmassaan 7.2.2025 Ville Keränen tuo esille hiilijalanjäljen laskennan vaikeuden ja koko CO2/kg -määritelmän ongelmallisuuden. Mikäli elinkaarianalyysi ohjaa päätöksentekoa, niin vihrein ratkaisu on ihan eri riippuen onko tarkastelujakso 50 tai 100 vuotta.
Viherpesun vähentämiseksi ollaan sääntelemässä myös termistöä. Työn alla on EU:n Green Claims -direktiivi, jossa määritellään mitä eri termit oikein tarkoittavat ja missä asiayhteydessä niitä saa käyttää. Hyvä niin, koska ainakin kirjoittajalla menee sekaisin termit "kestävä", "ympäristöystävällinen", "vastuullinen" tai "hiilineutraali". Aioo Digital kirjoitti hiljattain hyvän tiivistelmän aiheesta.
Mitä voimme tehdä HETI eli jopa NYT?
Viherhypen keskellä katoaa herkästi suhteellisuudentaju ja fokus voi ajautua kiinnostaviin, mutta vähemmän vaikuttaviin teemoihin. Mikä olisi nopein ja vaikuttavin ratkaisu?
Kuva 1. Ympäristöystävällistä rakentamista ohjaavien toimenpiteiden vaikuttavuustarkastelua.
Lähde: The Institution of Structural Engineers
Kuvassa yllä esitetty tutkittu tieto nojaa osaltaan siihen faktaan, että rakennusteollisuus on kokoluokaltaan valtava ja konservatiivinen. Vaikuttavimmat ratkaisut tulevatkin jo olemassa olevia ratkaisuja ja tuotantolaitteistoja hyödyntäen. Tottakai vähähiilisiä ratkaisuja ja materiaaleja tulee kehittää, mutta jos ottaa esimerkiksi kotimaiset alan startupit, niin miljardiliikevaihdon saavuttaminen viidessä tai edes kymmenessä vuodessa vaikuttaa tällä hetkellä utopistiselta. Jos ei mitään muuta keksi, niin viimeinen keino on turvautua anekauppaan, jossa synnit pumpataan kolmansien osapuolten toimesta peruskallioon. Siksi tulisikin juuri tässä hetkessä laittaa suurimmat panokset kolmion yläosaan, jota puramme seuraavaksi osiin vaikuttavuusjärjestyksessä.
1. Ei rakenneta mitään
Suomen rakennusteollisuus on tällä kriteerillä kaikkein ekologisimmassa asennossa, eli otetaan tukeva takanoja ja nautitaan saavutuksesta. 😄
"Olisitko valmis asumaan perheesi kanssa yksiössä kuten oli vielä 50 -luvulla normaalia, vaikka sinulla olisi varaa isompaan?"
Rakentamisen mielekkyys on aina aluksi kyseenalaistettava. Asetetaan kysymys: "miten rakentamisen voi välttää?" sen sijaan, että kysytään "onko meillä rahaa investoida?". Tämä onkin arvoiltaan ekologiseksi itsensä mieltävän yksilön tai yhteiskunnan paras testipenkki. Kärjistäen: olisitko valmis asumaan perheesi kanssa yksiössä kuten oli vielä 50 -luvulla normaalia, vaikka sinulla olisi varaa isompaan? Entä voisiko firma pysyä vanhassa toimistorakennuksessa, jos muuton ajurina on vain modernimpi viihtyisämpi tila? Viimeistään siinä vaiheessa, kun suihkussa käynti harvenee yhteen kertaan viikossa ja hanasta tulee pelkkää kylmää niin arvoperusteisesti valitsevien joukko on aika harvalukuinen. Ovatko sellaiset arvot edes todellisia arvoja? Onneksi on muitakin keinoja, joiden varaan rakennusteollisuus voi nojata.
2. Rakennetaan vähemmän
Maailma on täynnä rakennuksia, mutta ne ovat usein väärässä paikassa tai vääränlaisia. Pitäisikö siis esimerkiksi Trumpin ehdotusta mukaillen, Gazan asukkaat sijoittaa Egyptin ja Jordanian sijaan Suomen tyhjeneviin maakuntiin, jossa infra on jo olemassa? Sinänsä vihreä ajatus, mutta poliittisesti jotakuinkin mahdoton.
Jo olemassa olevien rakennusten uusiokäyttö on monessa tapauksessa ekologista ja järkevää liiketoimintaa. Hamina sai vanhaan paperitehtaasen datakeskuksen ja Tampereella vanhat teollisuusrakennukset ovat saaneet uuden elämän mm. loft -asuntoina. Myös tässä megatrendissä Suomi tulee muita jäljessä. Sen sijaan siirrettäviksi rakennettavissa taloissa Suomi on kunnostautunut ja se on jo hyvää bisnestä niin tilaajalle kuin ostajalle ilman pakottavaa lainsäädäntöä.
Digitaalinen markkinapaikka kierrätysosille
Jos kokonaisia rakennuksia ei voida uudelleenkäyttää, niin seuraavaksi paras on rakennusosien- ja materiaalien uusiokäyttö. Aihetta on ansiokkaasti tutkittu ja pilotoitu. Kierrätyksen vaikuttavuus osaratkaisuna vaatisi kuitenkin sitä, että se on kannattavaa liiketoimintaa. Matalan jalostusasteen materiaaleilla, kuten kipsilevyllä, villallalla tai betonilla, vaaditaan irrottamisen jälkeen aika paljon prosessointia, jotta ne saadaan uudelleenkäytettävään muotoon. Valtaosa hiilijalanjäljestä on kuitenkin rakennusten rungossa. Pidemmälle jalostetut betonielementit; laatat, palkit ja pilarit tulisikin saada kierrätettyä tehokkaasti. Mistä saisimme riskirahaa ja osaavat perustajat kehittämään digitaalinen markkinapaikka (alusta) näille? Liiketoimintamallin versio 0.9 voisi olla vaikka seuraava:
Purkukonsultti kartoittaa rakennusosat ja niiden iän, koostaa piirustukset ja julkaisee ne alustalle. Raudoitus selvitetään tarvittaessa ainetta rikkomattomin menetelmin. Teknologia on jo olemassa.
Alustan AI luo näistä BIM -objektit ja tarjoilee myyntiin rakennusosan mittoineen ja alkuperäisine dokumentteineen.
BIM -suunnittelusovellus ehdottaa rakennesuunnittelijalle uudiskohteeseen ja sijaintiin sopivimmat kierrätysosat suoraan ohjelmistorajapinnan kautta. Suunnittelija hyödyntää BIM -objektin vanhoine suunnitelmineen/rakenteesta mitattuine raudoitustietoineen ja laskee rakenteen kuormituskapasiteetin. Tämän jälkeen se voidaan hyödyntää uudiskohteessa.
Alustan AI optimoi logistiikkaa ja kustannusta reaaliajassa riippuen työmaan todellisista aikatauluista ja osien sijaintietäisyyksistä. Varmasti välivarastointiakin tarvitaan pitkin valtakuntaa. Toki kaupallisesti ja logistisesti tehokkain on markkina, joka ei pääty valtion rajaan tai poikkeaviin rakennusmääräyksiin
Hinta määräytyy markkinaehtoisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Myyjän vaihtoehtoiskustannus on jätemaksu ja ostajalla uuden rakennusosan hinta.
3. Rakennetaan viisaammin
Nykyinen 2020 -luvun rakentaminen voisi suunnittelijan näkökulmasta olla usein paljon viisaampaakin. Tietoa, taitoa ja tahtoakin on, mutta ne eivät asu aina samassa projektissa tai sen eri työvaiheessa. Kaikki lähtee tarpeesta eli kriteereistä. Arkkitehti ja rakennesuunnittelija ovat tässä paljon vartijoina, sillä suunnitteluvaiheessa lukitaan rakennuksen koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset ja huolto- sekä purkukustannukset . Näitä taitoja on syytä opettaa jo koulussa.
Suunnittelijoiden tulisi olla nykyistä tietoisempia kroonisesta ylimitoittamisesta jo speksitasolla, puhumattakaan toteutussuunnitteluvaiheesta. Rakennusmateriaalivalinnalla on suuri vaikutus hiilijalanjälkeen. Kun tarkasteluaika on 100 vuotta ja yli, on betonirakenteilla tyypillisesti etu muihin ratkaisuihin nähden.
"Suunnittelijoiden tulisi olla nykyistä tietoisempia kroonisesta ylimitoittamisesta jo speksitasolla."
Elementtirakentamisessa viisainta on suunnitella rakennusosat kierrätettäviksi. Betonisissa paikallavalurakenteissa puolestaan tulee panostaa pitkäikäisyyteen ja muuntojoustavuuteen, sillä kierrätys ilman murskaamista alkutekijöihinsä on vaikeaa.
4. Rakennetaan tehokkaammin
Kun päätös rakentamisesta on tehty ja kriteerit on lukittu, on pyrittävä ulosmittaamaan mahdollisimman paljon kapasiteettia valituista rakennusmateriaaleista. Miten rakenteista saadaan hoikempia tai minne talotekniikka tulisi sijoittaa, jotta kerroskorkeus pienenee ja reitit ovat mahdollisimman lyhyet? Kenellä on vastuu ja monipuolinen osaaminen optimoida ja ohjata kokonaisuutta? Toimenkuva on nykyistä pääsuunnittelua selkeästi laajempi kokonaisuus ja vaatii valtavasti tietoa, riittävästi valtaa ja hyviä viestintätaitoja. Yhteistyö korostuu.
Länsimaisen sivilisaatiomme taantumuksen aikana pimeällä keskiajalla hämmästeltiin Rooman imperiumin aikaisia rakennelmia. 1000 vuotta aikaisemmin kehitetty osaaminen oli kadonnut ja samanlaisten rakennelmien tekeminen oli vain kaukainen haave. Ironista kyllä, kvanttitietokoneiden aikakaudella hämmästelemme miten 80 -luvulla suunnitellut rakenteet ovat niin hoikkia.
Maailman vanhin yleisessä käytössä oleva Pons Fabricius -silta suunniteltiin Roomalaisten rakennesuunnittelijoiden toimesta vuonna 62 eaa. Modernin hiilijalanjälkilaskennan mukaan kivisillan ekologisuus lasketaan 50 vuoden käyttöiän perusteella. Näillä kritereillä ekologisin valinta olisi saattanut olla puusilta, joiden rakentamisessa Roomalaiset olivat myös eteviä. Missä ovat 2000 vuotta vanhat puusillat ja akveduktit?
Kuva 3. Lucius Fabriciuksen vuonna 62 eaa rakennuttama Pons Fabricius -silta Roomassa. Lähde: Atlas Obscura
Materiaalikäytön vähentämisen rinnalla on tottakai syytä hyödyntää vähähiilisiä materiaaleja. Jos betonia, eristettä tai vaikkapa seinänvierustäyttöjä on päätetty käyttää, niin käytetään vähemmän ja vähäpäästöisempää. Ratkaisuja on olemassa ja tulossa markkinoille. Turhan usein niiden yleistymistä jarruttaa korkea hinta, riittämätön tutkimustieto esim. pitkäikäisyydestä tai vaikkapa sertifikaattien puute. Sementtivapaan betonin tie tyssää jo siihen, että betonin määritelmässä betoni on veden, sementin ja kiven seos. Jos sementtiä ei ole niin määritelmä ei täyty eikä sitä saa käyttää kuormaa kantavissa rakenteissa riippumatta mekaanisista ominaisuuksista. Kotikutoinen ongelma siis. Suuri syy on kenties tekemisen kulttuuri, joka syö kaikki edellä mainitut ongelmat aamupalaksi. Em. seikat hidastavat uusien materiaalien volyymikäyttöä ja eivät siten ole nopea ratkaisu päästöjen vähentämiseen.
5. Minimoidaan hukka
Hukkaa syntyy pitkin ketjua; raaka-ainetoimittajilla, rakennusosatehtailla ja työmaalla. Autotehtaaan LEAN -konsultti järkyttyisi rakennustyömaalla. Betonia tilataan liikaa, jätelavat ovat täynnä hajonneita tai kastuneita kipsilevyjä jne. Kuitenkin LEAN -ajattelun valuu myös vähemmän tuottavan rakennusalan käytäntöihin ja meidän on oltava valmiita nostamaan kunnianhimon tasoa. Tyypillisesti hukkabetonia käytetään työmaalla esimerkiksi tönäreiden vastapainoihin. Käyttökohteita voisivat olla myös rakennuksen tarvitsemat pihalaatat, kiinteät penkit tms.
Tärkeää on koordinoida etukäteen käyttökohteet ja hukan syntymisajankohta ei vain työmaa- tai yritystasolla vaan laajemmin sillä alueella, mihin hukkaa on taloudellisesti kannattavaa kuljettaa. Liian usein halvin tai ainakin helpoin tapa on heittää hukka lavalle.
Kun kohdat 1-4 on tehty hyvin, on hukkaan liittyvä kokonaisvaikutus kuitenkin verrattain pieni.
"Liian usein halvin tai ainakin helpoin tapa on heittää hukka lavalle."
Lopuksi
Emme tarvitse mullistavia uusia materiaaleja, tai pakottavaa lainsäädäntöä tehdäksemme merkittävästi ympäristöystävällisempiä ratkaisuja jo tänään. Huolellisella perustekemisellä voidaan tehdä paljon, kuten blogiemme nr. 2 ja 3 esimerkkeissä materiaalitehokkasta betonirakentamisesta on osoitettu. Esimerkkien nopeus, tehokkuus ja skaalautuvuus tuottavat taloudellista hyötyä ja tukee mitä suurimmissa määrin myös ekologisia tavoitteita. ESG -konsultin ulottuvilla olisikin paljonkin pikavoittoja, jos osaa katsoa oikeaan paikkaan.