Ylen artikkelissa 17.7.2024 puitiin tutkijan toimesta Helsingin latvuspeittoa, joka on paikoin vain 4 - 10 %, mutta kokonaisuutena kuitenkin yli 30 % kaikki metsäalueet huomioiden. EU:n ennallistamisasetuksen mukaan latvuspeitto kaupunkialueilla pitäisi olla vähintään 10 % vuoteen 2030 mennessä.  Suomenkin kaupungeissa olisi tässä siis melko pikaisellakin aikataululla parennettavaa. Puupäille tiedoksi, latvuspeitto on puun latvuksen peittämä pinta-ala jostakin tarkasteltavasta maapläntistä.

Syyksi tunnistettiin mm. runsas kunnallistekniikan määrä katualueilla, kun sekaan ei enää mahdu puun juuria. Toisaalta moni uusi alue on täyttömaata tai vanhaa satama-aluetta, jossa puita ei alunperinkään ollut. Kolmas huoli oli piha- ja parkkikannet. Nämä eivät kuitenkaan ole poissulkevia vaihtoehtoja, vaan pihakannet itse asiassa mahdollistavat totuttua paljon vehreämmän kaupunkiympäristön.

Kuva Helsingin Mannerheimintiestä vuodelta 1952. (Lähde: Juha Jernvall, Helsingin kaupunginmuseo)

Vastakkainasettelua Yle:n verkkokyselyssä. Lähde Yle

Ammattipiireissä ja julkisessakin keskustelussa törmätään vastakkainasetteluihin, jossa vehreä puusto kilpailee samasta pinta-alasta kuin parkkipaikat, kadut ja niukasti varustellut pihakannet. Kyseessä on kuitenkin kenties tiedon puutteesta ja tekemisen kulttuurista johtuva ajatusharha. Pihakannet ovat varsin resurssitehokas tapa rakentaa kaupunkia, jossa kunnallistekniikka ja ajoneuvot ovat pihakansien alla ja päällä on kunnollinen viherkatto suurine puineen.

Pihakannet  mahdollistavat totuttua paljon vehreämmän kaupunkiympäristön.

Tästä hyvä esimerkki on New York, jossa rakennusten tai infrastruktuurin päälle rakennettavat kansirakenteet sisältävät viherkerroksen, ja niiden alla kulkee metro sekä kunnallistekniikka.

Hudson Yards, New York (Lähde: Hudson Yards | The Atlas of Urban Tech)

Suomen kaupungeissa rakennetaan kadut ja niiden varsille puita, jotka revitään auki joka kevät, kun lisätään tai uusitaan kunnallistekniikkaa. Ennen vanhaan pihakansiin tehtiin aukkoja, josta maahan asti ulottuva puu voisi kasvaa läpi. Nykyään tehdään pihakansia, joiden niukka kasvukerros riittää korkeintaan pensaille ja pienille puille. Suuria puita ei aina edes haluta esimerkiksi puiden kaatumisesta tai roskaamisesta johtuvin perustein. Aina perusteet eivät kuitenkaan ole selviä ja keskustelua saisi käydä enemmänkin. Eräs maisemasuunnittelija oikein ilostui, kun rakennesuunnittelijana ehdotimme puita. Ennakkokäsitys kun oli, että se ei ole edes vaihtoehto tai ainakin "menee hankalaksi".

Tyypillinen uudiskohteen ohuella kasvukerroksella varustettu pihakansi puistoineen. Se jää vehreimmilläänkin kovin avonaiseksi ja kolkoksi ilman isoja suojaisia puita. 📸 Juho Järvikuona

Rakennukset toimivat sisäpihoilla tuulensuojana ja vaikka puu joskus kaatuisikin, niin entäs sitten? Nautitaan vehreämmästä ja viileämmästä mikroilmastosta sekä paremmasta ilmanlaadusta. Toisaalta olemme törmänneet argumentteihin, jossa painavat puut vaatisivat kallita rakenneratkaisuja. Kannet mitoitetaan kuitenkin usein kestämään 32 tonnia painava hälytysajoneuvo, kun suuren puun paino on vain noin 6 tonnia. Nykyisetkin rakenteet siis kestävät, vaikka kannelle lisätään kunnollinen >1,2 m paksu kasvukerros puun juurille. Hyvin suunnitellulle pihakannelle voi huoletta istuttaa suuria puita ja antaa niiden rauhassa kasvaa 100 vuotta. 

Hyvin suunnitellulle pihakannelle voi huoletta istuttaa suuria puita ja antaa niiden rauhassa kasvaa 100 vuotta.

Kirjoitimme blogissa nr 2 vedeneristämättömistä pihakansista, jossa huoltokohteita ei juuri ole. Ensimmäisen peruskorjauksenkin voi tehdä alakautta kajoamatta yläpuolen maaperään kuin korkeintaan paikallisesti. Maaperän suojaamana betonin karbonisoituminen ja pakkasrasitus on pienempi ja huoltotarve vähäisempi. Näin paksu maakerros ja siinä viihtyvä kasvillisuus sitovat koko joukon hulevesiä, joka osaltaan pienentää viivytystilavuuden ja siten hulevesiverkoston mitoitusta. Viivytyssäiliöt ovat melkoinen tila- ja kustannusrosvo jo valmiiksi ahtailla tonteilla.

Jos autoja kuitenkin halutaan tuoda pihakansille, niin ainakin omaa silmää miellyttää polveileva maanpinta, jossa on puita autojen seassa tai pysäköintilaitos, joka istuu muuten vehreään ympäristöönsä.

Pysäköintitalo Singaporessa. 📸 Henri Huoso 

Teksti: Bo Priester ja Henri Huoso.